Kannanotto TKK:n kandidaattiohjelmien uudistukseen
Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunnan varjo-opintosivut
IATDK:n opiskelijoiden kannanotto kandiohjelmien yhdistämisestä
Kandidaatinohjelmien uudistuksessa opiskelijoita suuresti mietityttää ajaako tämä oikeasti haluttuja tarkoitusperiä, eli korkeatasoista DIA- ja tohtorikoulutusta. Opintojen sisällön uudistamisen kuuluisi lähteä ylhäältä alaspäin. Aluksi pitäisi miettiä mitä valmistuneen diplomi-insinöörin/arkkitehdin kuuluisi osata, ja siitä lähteä rakentamaan tutkintoa. Kandidaattiohjelmien sisällön uudistaminen ei tätä tavoitetta kunnolla aja. Aikaansaadaan vain entistä geneerisempi kandidaatinohjelma, minkä jälkeen valmiudet oman ammattiaineen opiskeluun eivät ole niin hyvät kuin nykyään.
Uudistuksessa puhutaan myös pääaineen vaihtomahdollisuudesta kandidaatintutkinnon suorittamisen jälkeen. Tämä ei mielestämme ole toimivaa nyt, eikä uudistuksen jälkeenkään. Kandidaatintutkinnossa opiskellaan kuitenkin A1- ja A2-moduulit omasta pääaineesta ja ne vaativat omat esitietonsa. Tutkinto-ohjelman vaihtaja joutuu ne kuitenkin suorittamaan, joten vaihtaminen kanditutkinnon suorittamisen jälkeen ei helpottuisi ollenkaan.
Kandidaatintutkinnon suhde muiden teknillisten yliopistojen kanditutkintoihin ja vastaavasti amk-insinööreihin huolestuttaa myös opiskelijoita. Kanditutkinnon vaatimusten pitäisi olla samat joka puolella. Muuten tullaan tilanteeseen, jossa kandidaatintutkinnon "arvo" riippuu vain opiskelupaikasta, vaikka lähtökohta kaikkialla tulisi olla Bolognan prosessin mukaiset oppimistavoitteet. Kandidaatintutkinnon uudistuksen yhteydessä puhutaan mm. kurssien ydinaineanalyyseista, jotta tutkinnon suorittaminen tavoiteajassa olisi mahdollista. Tämä on hyvin toivottava kehityssuunta, sillä kurssien vaativuudessa verrattuna opintopistemäärään on nykyisellään suuria eroja yliopistoittain. Tavoite tässäkin tulisi olla yhdenmukainen kohtelu.
IA-tiedekunnassa konetekniikan, energia- ja LVI-tekniikan, rakenne- ja rakennustuotantotekniikan ja yhdyskunta- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmissa P-moduulit ovat jo nyt hyvin samankaltaisia, emmekä näe niiden yhdistämisessä suuria ongelmia. O-moduulin yhdistämistä taas emme pidä hyvänä. Tällä hetkellä O-moduulissa on paljon omaan alaan johtavia kursseja. Jos ne siirretään myöhempään vaiheeseen tutkinnossa, niin ensimmäisinä vuosina ei ole ollenkaan oman ammattiaineen kursseja ja se tuhoaa hyvin monen opiskelumotivaation, mikä taas lähes suoraan on verrannollinen suoritettujen opintopisteiden määrään. Pidämmekin hyvin tärkeänä O-moduulin säilyttämistä tutkinto-ohjelmakohtaisena ja vain P-moduulin sisältöjen yhdenmukaistamista. Jos O-moduulit kuitenkin yhdistetään, niin olisi erittäin toivottavaa, että siihen sisältyisi jonkin verran valinnaisuutta. Esimerkiksi niin, että opiskelija voisi valita kahden vaihtoehtoisen kurssin väliltä toisen, tai jättää yhden vapaavalintaisen kurssin pois.
Maanmittaustieteiden laitoksen koulutusohjelmat on hankala integroida IA-tiedekunnan muiden koulutusohjelmien tämänhetkisiin P-moduuleihin - kompromisseja on luvassa suuntaan tai toiseen. Geomatiikan koulutusohjelman P-moduuli on hyvin samanlainen kuin Tietotekniikan koulutusohjelma IL-tiedekunnassa, mutta kiinteistötaloutta on vaikea yhdistää oikeastaan yhtään mihinkään. Lisäksi oma ongelmansa on tietyissä tehtävissä toimivan kiinteistöinsinöörin laissa määritelty pätevyysvaatimus, joka ei täyty, jos ammattiaineen opintoja vähennetään. Joka tapauksessa fysiikan opetusta yhteisessä P-moduulissa tulisi pohtia, nykyiset neljä kurssia (IA, IB, IIA, IIB) eivät oikein palvele ketään.
Tuleeko maisteriohjelmiin taas uusia siirtymäkausia? Entä kuinka laaja maisterivaiheen opintokokonaisuudesta tulee, kun kandiohjelmista on poistettu ammattiainekursseja? Yhtenäiset moduulit saattaisivat myös vaikuttaa negatiivisesti opiskelumotivaatioon, pääainevalintaan, oman alan työkokemuksen hankkimiseen, ja opettaja-oppilas-suhdelukuun. Onko mahdollista pyrkiä pieniin ryhmä/ kurssikokoihin, jos suurin osa P- ja O-moduulin kursseista on tiedekunnan yhteisiä?